Nokka kohti Indonesiaa

Pakkailutetriksen jälkeen todettiin, että pakko ottaa toinenkin lisälaukku ruumaan. Tällä kertaa mukaan nimittäin tuli järkkärin lisäksi uusi iphoneen sopiva DiveVolk-sukelloskotelo lamppuineen. Lightravel-menneisyys on kuopattu syvälle pohjamutiin.

Koska kamerareppu painaa niin paljon, tehtiin muinaniksipirkkoina ikean säilytyssysteemistän tavan repun sisälle. Ihan hyvin pelitti ja lopulta saatiin kaikki tarvittava mukaan. Saarella ei siis ole kauppoja, apteekkeja saati kameratarvikeliikkeitä, joten kaikki pitää ottaa ennakoiden mukaan.

Perinteisesti kentällä huumetestin kautta koneeseen ja ruutua tuijottamaan. Katsoin yhtä jaksoa vaille 100 Feet Wave-dokkaria. Vahva suositus vaikkei ymmärtäisi mitään surffauksesta. Imas mukanaan kuin aalto konsanaan ja matka taittui joutuisasti.

Dohan kentällä sai äimistellä putiikkeja (aika isoja kolibrikukkia huom.) sekä kentällä olevaa viheraluetta. Tiesitkö että öljyllä äkkirikastuneen Quatarin kansalaisuutta on liki mahdotonta saada ja että vain n. 12 % maan on kansalaisia ja loput ulkomaalaista työvoimaa? Mutta se on eri juttu se.